Alkuperäinen löytöalue, Rompas, on hydroterminen juonisysteemi, joka on määritelty 6,0 kilometrin pituiseksi ja 200-250 metrin levyiseksi. Projektin tutkimukset alkoivat toukokuussa 2010. Kyseisenä vuonna 80 uranäytteen keskiarvo oli 0,59 metriä @ 203,66 g/t kultaa ja 0,86 % uraania, ja vuonna 2011 kaikkien 74 uranäytevälin painotettu keskiarvo oli 1,40 m @ 51,9 g/t kultaa ja 0,13 % uraania. Epäedustavien yksittäisnäytteiden tulokset sisältävät pitoisuuksia aina 33 200 ppm kultaa ja 56,6 % uraanioksidia Rompaksessa.
Vuoden 2011 puolivälistä jakson loppuun Mawson on kairannut 8 164,8 metriä 90 reikää Rompaksessa, käsittäen 2 462,8 metriä 29 kairareiässä Pohjois-Rompaksessa; 2 436,2 metriä 29 kairareiässä Etelä-Rompaksen pohjoisessa lohkossa; 2 504,3 metriä 24 reiässä Etelä-Rompaksen eteläisessä lohkossa; ja 761,5 metriä 8 kairareiässä Pohjois-Rajapaloissa.
Elokuussa 2012 ensimmäisen kairausohjelman tulokset Rompaksesta antoivat 6 metriä @ 617 g/t kultaa kairareiässä ROM0011, sisältäen 1 metri @ 3 540 g/t kultaa ja 1 metri @ 114,5 g/t kultaa kairareiässä ROM0015. Nämä tulokset vahvistivat satojen korkealuokkaisten pintaesiintymien merkityksen, joista otettiin uranäytteitä vuosina 2010 ja 2011.
Toinen kairausohjelma alkoi joulukuussa 2012. Pohjois-Rompaksessa parhaat tulokset sisältävät 0,4 metriä @ 395 g/t kultaa ja 0,41 % uraania alkaen 41,0 metristä kairareiässä ROM0052, ohjelman eteläisin kairareikä; ja 1,1 metriä @ 9,8 g/t kultaa ja 0,16 % uraania alkaen 78,5 metristä kairareiässä ROM0053.
Kairaus Kaita-tutkimusalueella Rompaksen juonisysteemin eteläisimmässä päässä ei lävistänyt taloudellisesti kiinnostavaa mineralisaatiota. 13 timanttikairareiän ohjelma, yhteensä 784,2 metriä, toteutettiin syys-lokakuussa 2013. Paras timanttikairaustulos oli 1 m @ 4,9 g/t kultaa alkaen 49 metristä reiässä KD0009. Parempia pintauranäytteenoton tuloksia Kaidasta sisälsivät 1,65 metriä @ 29,1 g/t kultaa urassa TR107465; 1,2 m @ 27 g/t kultaa urassa TR118401, 0,4 m @ 132 g/t kultaa urassa TR118407 ja 1,5 m @ 42,2 g/t kultaa ojassa TR118425.
Kun vain 450 metriä yli 6 kilometrin juonisysteemistä on satunnaisesti testattu tähän mennessä alle 80 metrin pystysuuntaiseen syvyyteen, lupaavimmat tulokset ovat tulleet Etelä-Rompaksen juonisysteemin pohjoisesta lohkosta, jossa sekä kairaus että uranäytteet ovat määrittäneet yhtenäisen mineralisoituneen sekvenssin. Etelä-Rompasta luonnehtii kultamineralisaatio, joka rajoittuu yhteen tiettyyn isäntäkivityyppiin (metabasaltti) laajemman vyöhykkeen sisällä:
- Parhaissa 24 % kairaus- ja uranäytteistä, jotka ylittävät alemman kannattavuusraja pitoisuuden, 0,5 g/t kultaa tai 100 ppm, sisältävät vähitään 100 g/t kultaa ja parhaat 24% kaikista näytteistä sisältävät vähintään 0.42% uraania
- Parhaat 25 % kairausleikkauksista sisältävät pitoisuuden 7,7 g/t tai korkeamman;
- Korkein pitoisuus kairareiässä on 3 540 g/t kultaa yhden metrin matkalla. Korkein uraanipitoisuus uranäytteessä on 3,6 % uraania 0,6 metrin matkalla. Korkein pitoisuus kairasydännäytteessä on 0,7 % uraania 1,0 metrin matkalla;
- Mineralisaatio on luonnehdittu kapeaksi 1-2m leveäksi juonisysteemiksi, keskimääräisen paksuuden ollessa 0,9 metriä;
- Kairaukset ovat tähän mennessä olleet lyhyitä, 46 % lävistyksistä on 20 metrin reikäsyvyydessä tai lähempänä maanpintaa;
- 11 reikää 13:sta, jotka kairattiin 2013 talven kairausohjelmassa Etelä-Rompaksessa, sisälsi vähintään yhden lävistyksen, joka ylitti alemman kannattavuusrajan 0,5 g/t kultaa tai 100 ppm uraania.
Yhtiön toisen kohteen, Rompaksen juonityyppisen mineralisaation, isäntäsekvenssi koostuu amfiboliittifasieksen metamorfoituneista basalteista, klastisista sedimenteistä, karbonaattikivistä ja pelkistyneistä liuskeista paleoproterotsooisen Peräpohjan vyöhykkeellä, Lapin eteläosassa. Mineralisoituneet kairauslävistykset ovat tähän mennessä suurelta osin metabasalttisten kivien sisällä. Yksityiskohtainen kenttäkartoitus ja kairasydänten loggaus osoittavat, että kulta ja uraniniitti Rompaksessa esiintyvät karbonaatti-kvartsi-kalkkisilikaattijuonissa ja niihin liittyvissä muuttumisvyöhykkeissä. Kalkkisilikaattijuonet koostuvat karbonaatista, kvartsista, amfibolista ja pyrokseenista uranani- ja kultamäärien jakauman vaihdellessa suuresti. Isäntäkiven muuttuminen juonten reunoilla koostuu biotiitista, amfibolista ja jonkin verran kalimaasälvästä. Kulta ja uraniniitti esiintyvät tyypillisesti läheisesti toisiinsa liittyneinä Pohjois- ja Etelä-Rompaksessa, vaikka harvinaiset kohonneet uraanipitoiset lävistykset sisältävät vähän tai ei lainkaan kultaa. Sedimenttisekvenssin lävistävät karbonaattijuonet näyttävät identtisiltä metabasalttien sisällä olevien kanssa, viitaten mahdollisesti rakenteelliseen tai sivukivikontrolliin kullan ja uraniniitin saostumisessa.
